Äänet, jotka ovat epätoivottuja ja epämukavia, kutsutaan kohinaksi. Terveiden ja nuorten normaali kuuloalue on keskimääräisestä 20 Hertzistä 20 tuhatta Hertsiä. Ihmiskorva on herkempi keskisuurille taajuuksille 500: n ja 4 tuhat Hertzin välillä.
Tämä alue on normaali puhetaajuus. Melu eri työympäristöissä määritellään ääniksi, jotka aiheuttavat psykologisia ja fysiologisia vaikutuksia työntekijöihin ja vaikuttavat kielteisesti työn tehokkuuteen.
Melun intensiteetti riippuu ääniaaltojen aiheuttaman paineen koosta (tai ääniaaltojen amplitudista). Tämä amplitudi mitataan paineen vaihteluna ja määritellään desibeleinä. 0 on kuuloraja desibeleinä.
Hiljainen puutarha on 20 desibeliä. Kuiskaava ääni on 40-desibeliä. 70 on normaali puheääni desibeleinä. Ruohonleikkurin ääni on 100-desibeliä. Murskaimen tai sähkösahan ääni on 110-desibeliä. Kivulias ääni on 140-desibelejä.
Liian kova melu voi aiheuttaa väliaikaisia kuuroja. Pysyvä kuurous voi esiintyä myös, jos tämä ääni on altistunut pitkään. Liiallinen ääni saattaa joissakin tapauksissa puhkaista rummun.
Työ- ja sosiaaliturvaministeriö antoi asetuksen työntekijöiden suojelusta melua koskevilta riskeiltä 2013issa, jossa määritellään vähimmäisvaatimukset työntekijöiden suojelemiseksi melualtistuksesta aiheutuvilta terveys- ja turvallisuusriskeiltä.
Lisäksi on olemassa kotimaisten ja ulkomaisten organisaatioiden julkaisemia standardeja. Esimerkiksi TS 2607 ISO 1999, TS EN ISO 9612, TS EN ISO 11201, TS EN ISO 11202 ja TS EN ISO 11204 -standardit.
