Euroopan unionin ensimmäinen askel, joka aikoo perustaa yhteismarkkinat, on Rooman sopimus 1957issa. Tällä sopimuksella aloitetussa prosessissa Euroopan tavoitteena oli tulla yhtenäismarkkinoiksi ja pyrittiin yhdenmukaistamaan asiaa koskevat säädökset, jotta estettäisiin esteet tavaroiden vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi tällä markkinoilla.
Tässä EU: n käynnistämässä prosessissa hyväksyttiin klassinen lähestymistapa 1969issa, uusi lähestymistapa 1985issa, yleinen lähestymistapa 1989issa ja modulaarinen lähestymistapa 1989issa.
Lisäksi 1985issa käynnistetyt uudet lähestymistavat ovat vahvistaneet merkittävästi standardointitoimia Euroopan unionin maissa. Oikeudellisia järjestelyjä, jotka on yhdenmukaistettava näiden standardointitutkimusten kanssa, on helpotettu.
Yhdistetyt standardit ovat tuoneet joitain rajoituksia aiheille, kuten ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle, kuluttajien suojelemiselle ja erityisesti luonnonympäristön suojelulle.
Lisäksi otettiin käyttöön uuden lähestymistavan jälkeisinä vuosina hyväksytty kokonaisvaltainen lähestymistapa, jota seurasi modulaarinen lähestymistapa, yhdenmukaistetut standardit (yhdenmukaistetut standardit), vaatimustenmukaisuuden arviointitutkimukset ja CE-vaatimustenmukaisuusmerkintä.
Seuraavat kaksi elintä ovat vastuussa yhdenmukaistettujen standardien sääntelystä:
CEN (Euroopan standardointikomitea)
CENELEC (Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea)
CE on lyhenne sanoista Conformité Européenne, joka tarkoittaa Ranskan eurooppalaisten normien noudattamista. Tämän CE-merkinnän tärkeimmät piirteet, jotka valmistajat asettavat tietyin edellytyksin Euroopan unionissa vapaasti liikkuville tuotteille, ovat seuraavat:
CE-merkki on merkki siitä, että tuotteet ovat tiettyjen terveys- ja turvallisuusolosuhteiden sekä kuluttajien ja ympäristönsuojelun vaatimusten mukaisia.
CE-merkintä ei osoita näiden tuotteiden laadun merkitystä. Yleisen lähestymistavan vuoksi näitä riimoja ei kuitenkaan voida pitää huonolaatuisina.
CE-merkintä osoittaa, että valmistaja täyttää kaikki Euroopan unionin direktiivien ja paikallisten määräysten mukaiset velvoitteet.
CE-merkintä on myös osoitus siitä, että sitä sovelletaan Euroopan unionin direktiivien ja paikallisten määräysten mukaisiin vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin.
Siksi CE-merkinnällä varustetuilla tuotteilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen Euroopan unionin maissa, eikä sitä voida estää, eikä rajoituksia voida asettaa.
Valmistaja vastaa tuotteiden CE-merkinnästä. Jos valmistaja tai sen edustaja on kuitenkin Euroopan unionin ulkopuolella, tämä vastuu kuuluu tuojalle.
Uuden lähestymistavan mukaiset direktiivit perustuvat CE-merkinnän sijoittamiseen tuotteisiin kohdistuvaan riskiin. Jos tuotteilla on alhainen riskitaso, valmistaja voi kiinnittää tuotteeseen CE-merkinnän vaatimustenmukaisuusvakuutuksen mukaisesti. Jotta CE-merkintä voidaan sijoittaa tuotteisiin, joilla on suuri riski, vaatimustenmukaisuuden arviointia edellyttävät ilmoitetut laitokset. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ovat tätä tarkoitusta varten toimivia virallisia tai yksityisiä organisaatioita.
Tältä osin Euroopan parlamentti julkaisi rakennusmateriaalidirektiivin 2011 / 305 / EU 2011issa. Tämä asetus on rakennusmateriaalien sertifioinnin perusta, ja 2013: n mukaan rakennusmateriaalien sertifiointi on ollut pakollista.
Maassamme ympäristö- ja kaupungistumisministeriö julkaisi rakennusmateriaaliasetuksen (2013/305 / EU) vuonna 2011. Tämä asetus säätelee rakennusmateriaalien ominaisuuksia, suoritustasoilmoituksia ja näiden materiaalien CE-merkinnän periaatteita. Tämän asetuksen mukaan on välttämätöntä laittaa CE-merkintä oviin ja ikkunoihin rakennusmateriaalien piiriin.
Ovien ja ikkunoiden CE-merkinnän standardi on seuraava: TS EN 14351-1: 2006 + A2 Ikkunat ja ovet - Tuotestandardi, suorituskykyominaisuudet - Osa 1: Ikkunat ja valmiit ulkoovet sopivat jalankulkijoiden kulkua varten.
