Elintarvikealalla on kehitetty useita elintarvikkeiden säilyttämismenetelmiä, jotka johtuvat muun muassa tuotannon tarpeellisuudesta tiettyinä aikoina, kuluttajien vaatimuksesta kuluttaa tuotteita milloin tahansa ja tarvetta pidentää helposti pilaantuvien elintarvikkeiden säilyvyyttä.
Lisäksi ihmisten ruokavalion kysyntä kasvaa väestön nopean kasvun, ihmisten elintason nousun, kaupungistumisen ja teollistumisen lisääntymisen sekä naisten osallistumisen myötä elinkeinoelämään. Tässä yhteydessä lainsäädännössä sallittiin noin kahden tuhannen lisäaineen käyttö elintarvikealalla.
Elintarvikealan kasvu on niin nopeaa, että sitä pidetään myös huonona ruokavaliona. Yleensä elintarvikkeet, joissa on alhainen ravintoarvo, mutta korkea kaloriarvo, kulutetaan tällaisessa ravinnossa. Koska se sisältää tyydyttymättömiä eläinperäisiä rasvahappoja, se aiheuttaa haittaa ihmisten terveydelle laajalla verenpaineesta lihavuuteen, jos sitä kulutetaan liikaa. Näiden elintarvikkeiden valmistuksessa valmistettujen säilöntäaineiden tai väriaineiden lisäksi vaaran suuruus on ilmeinen.
Yleensä lisäaineet ovat kemiallisia aineita, joita voidaan käyttää elintarvikkeiden pitkän aikavälin kestävyyttä koskevissa säädöksissä määritellyissä määrissä. Vaikka joitakin lisäaineita käytetään elintarvikkeiden vitamiinien ja ravintoarvojen lisäämiseen, jotkin lisäaineet käytetään elintarvikkeiden värin, tuoksun, maun ja ulkonäön muuttamiseen.
Lisäaineiden kuvaamiseen käytettävä E-koodi annetaan lisäaineille, joita ei voida vastustaa elintarvikelisäaineina Euroopan unionin maissa. Tätä hyväksyttyä koodia käytetään lisäaineiden kemiallisen nimen sijasta. Esimerkiksi E211-koodattu lisäaine on natriumbentsoaatti ja se lisätään virvoitusjuomiin, ketsupiin ja moniin muihin elintarvikkeisiin näiden tuotteiden säilyvyysajan pidentämiseksi enintään kahteen vuoteen.
